Hassua kyllä, vaikka sininen on lempivärini niin siitä tulee harvemmin tehtyä kortteja. Ehkä sitä jotenkin tarttuu mieluummin lämpimimpiin väreihin, mene ja tiedä. Tässä kuitenkin sinistä kolmen kortin voimalla:
3d-kuva on SAY:ltä ja oli niin herkkä ja kaunis, että en halunnut mitään ihmeellistä taustaa. Vesileimamusteella vain leimasin kukkia taustalle. Tuo korttipohja oli sen verran pinnoitettu, että ihan niin hyvin kuvat ei näy kuin olisin toivonut. Tahtoo riippua valosta milloin näkyy ja milloin ei, mutta eivätpä ainakaan liikaa vie huomiota itse 3d-kuvalta. Kortti lähti kesäkorttikaverilleni postcrossingissa, nyt lienee jo saanut sen niin uskaltaa julkaista.
Tämän kortin teko olikin sitten astetta haastavampaa. Minulla oli päässäni idea ja tulostinkin jonkin paperin Canonin sivuilta, totesin, että ei hyvä, tulostin reunuksia ja totesin taas, että ei hyvä, tulostin tageja jotka totesin sopimattomiksi, tulostin lisää tageja jotka totesin myös sopimattomiksi. Väritin yhden leimakuvan jonka totesin taas sopimattomaksi silloisen taustapaperin kanssa, vaihdoin taustapaperin ja totesin, että ei ole hyvä, vaihdoin sopivamman leiman, mutta se ei tietenkään ollut hyvä joten vaihdoin taas taustapaperin. Ja lopulta kortin yläreunaan päätyi Canonin sivuilta ensimmäisenä tulostetuista tageista yksi, sitten kuitenkin. Mikään ei ole tässä kortissa enää samaa kuin oli alkuperäisessä visiossa, paitsi korttipohja. En kyllä enää muista edes mikä se alkuperäinen oli... Paperi on Heinikasta, leimakuva vaihdosta. Kortti meni serkulle 18-vuotis synttäreiden kunniaksi.
Tämän kortin teko puolestaa oli täysin edellisen vastakohta. Katsoin korttipohjiani, että mikä niistä olisi sopiva, nappasin tämän käteeni eikä tarvittu kuin pikainen vilkaisu leimakuviin ja tiesin millaisen kortin teen. Väritin vain leimakuvan sopivan väriseksi, lisäsin kukat ja kortti oli valmis ja juuri sellainen kuin pitikin. Joskus näinkin ja tähän olen edelleen tyytyväinen. Kortti lähti miehekkeen sukulaiselle synttärikorttina, toivottavasti pitää sinisestä... Tämäkin leimakuva vaihdosta, kukat Heinikasta.
Sain eilen tehtyä opinnäytetyötä sen verran, että päätin palkita ensin itseni lasillisella viiniä elokuvaa katsoessa ja annoin luvan itselleni askarrella muutaman kortin tänään. Lisäksi päätin osallistua ensimmäiseen decoon, ei pitäisi tuottaa suuria vaikeuksia kun aiheen saa valita itse kissasta, koirasta, chinsillasta, Aku Ankasta, enkeleistä ja Narniasta, jostain niistä keksin varmasti jotain. :) Ja sitten niitä kortteja:
Tämä kortti lähtee toiselle postcrossaajalle, hänen toiveenaan oli musiikkiaiheinen kortti:
Kortissa ei oikeastaan ole mitään erikoista, nuottiavaimen piirsin itse (mallia tosin piti katsoa, että meni oikein) ja väritin vesipuuväreillä.
Päätin olla ajoissa ja askartelin äitienpäiväkortteja, kukkia, kukkia, lisää kukkia:
Ensimmäinen kortti lähtee mummulle tai saatanpa jopa itse toimittaa perille. :) Pitäisiköhän noiden kukkien keskustaan laittaa jotain ja jos niin mitä?
Tämä kortti lähtee poikakaverin äidille, hän myös itse valitsi tuon 3d-kuvan ja minä valitsin sitten kuvaan sopivan nuottipaperin. Se näyttääkin nyt olevan ahkerassa käytössä... Kukkaset on Taavalta.
Tämä kortti puolestaan on äidilleni ja siinä on käytetty saman paketin kukkia kuin edellisessäkin kortissa. Näiden kukkien keskustoihin minulla on ideoita vielä vähemmän kuin mummulle olevan kortin kukkasiin. Äitini pitää hempeistä väreistä (toisin kuin minä...) joten tässäpä niitä onkin sitten yllin kyllin. Kokeilin ensi kertaa värittää vesipuuväreillä niin, että otin väriä kynästä suoraan pensseliin ja sillä värittelin, onnistui kohtuullisesti mielestäni. Sillä tavoin saa hyvin korostettua ja varjostettua, paremmin kuin jos värittää kynillä ensin paperille ja sitten levittää värin pensselillä, se kun tahtoo levitä paperilla välillä liiankin hyvin ja korostuksista ei ole tietoakaan. Vähän hankaluuksia tuotti se, että minulla ei ole tuohon tarkoitukseen kunnollista pensseliä. Vaikka omistan hyvän vesiväripensselin, se alkaa vain harottaa joka suuntaan kun ottaa väriä kynästä. Katsotaan miten homma toimii jahka saan vesisäiliöpensselit Finnstamperilta. En oikein tiedä miten värittäisin kuvia, näillä kynillä kuvat ovat vähän liian haljuja ja pelkäänpä, että monien suosimilla Aqua tone-kynillä on sama juttu. Promarkerien väritys taas on makuuni välillä liiankin kirkas ja liian tasainen, tykkään kun kuva näyttää väritetyltä eikä painetulta. Kummasti ne Derwentin Inktense-kynät aina vetää puoleensa Suomalaisessa kirjakaupassa... ja toisaalta niiden kyljessä oleva hintalappu on tähän asti saanut minut palaamaan järkiini.
Taas olisi pari korttia tänne julkaistavaksi. Ensimmäinen lähti syntymäpäiväkortiksi tutulle:
Hiirileimasin ja perhoset on Happystampersin Penny Black akryylileimasinsetistä ja jälleen kerran väritetty vesipuuväreillä.
Viikonloppuna toiselle postcrossaajalle tehty kortti meni perille tänään niin voin sen täälläkin julkaista:
Pidän jotenkin tästä kortista, siinä palaset vain loksahti paikalleen. Taustapaperi on Tiimarista ja nuo kuviot siinä on kohollaan ja jotain pehmeää materiaalia. Narsissileimat (vaikka olenkin ne eriväriseksi tässä värittänyt niin narsisseja ne oikeasti ovat) on Third Coastilta.
Tämän viikon MOO-haasteena on teatteri. Aihe oli sen verran vaikea itselleni toteuttaa, että ihan maanantaina en kortteja saanut aikaiseksi vaan vaati miettimistä yön yli, aikaa korttien tekemiseen on kuitenkin ensi maanantaihin asti. Haasteet on aina kivoja ja yleensä niihin löytyy aina tapa tehdä vaikka ensin toivottomalta meinaakin tuntua, se niissä ehkä hauskaa onkin. :) Tällaiset kolme korttia askartelin tänään:
Teatterinaamiot on ihan tulostettuja kuvia, ei ole siis mikään leimasin. Taustapaperina ensimmäisessä on lahjapaperia, kolmannessa Tiimarin scräppipaperista kukkasia.
Tänään tapasin Taavanaisen markkinoilla, olin tilannut etukäteen kaksipuolista teippiä ja kartonkikukkia jotka kävin kätevästi noutamassa. Oli mukava saada kasvot ainakin yhden blogin kirjoittajalle. :) Teippi tulikin heti käyttöön ja hyväksi havaittiin!
Yhteensä tänä viikonloppuna tuli tehtyä neljä korttia, mutta yksi menee aikanaan SAY:lle ja yhden jätän varmuuden vuoksi vielä julkaisematta ettei saajansa satu sitä etukäteen näkemään. Mahdollisuus on aika pieni, mutta olemassa kuitenkin. Päätin antaa periksi korttien mallin suhteen. Vierastan sitä, että käyttäisin samaa ideaa kuin monet muutkin olkoonkin, että idea, asettelu ja värimaailma juuri kyseiseen korttiin on omani. Tässä oikein malliesimerkki, on nauhoja, kukkia ja keskellä neliön muotoinen kuva:
Kortti menee kaverille onnitteluksi uudesta vauvasta ja ajattelin, että nauhojen, kukkien ja taustapaperin avulla saan varmasti kortin josta vastaanottajakin pitää. Eli ihan hieno kortti vaikka ei mitenkään olekaan omaa tyyliäni. Kukkien keskustaan liimasin valkoisia lasihelmiä ja leimakuvan reunat värjäsin puuvesiväreillä siten, että melko kuivalla pensselillä otin väriä suoraan kynästä ja pensseliä pyyhin varovasti reunoihin. Sama tekniikka siis periaatteessa kuin värillisen leimasimen käyttö samaan tarkoitukseen.
Tässä toinen kortti jossa kanssa taustapaperi ja kukkia ja leimakuva keskellä:
Kukkien keskellä sekä ylä- ja alareunassa käytin kohomaalia vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankin.
Kaikkein mieluiten tekisin kortit kokonaan leimaamalla; maisemia ja näkymiä jotka sisältävät jo itsessään tarinan. Tai ainakin leimailisin taustan itse. Ostoslistalla onkin iiiiiiso kasa leimasimia Third Coastilta, vesileima, värillisiä leimasimia ja Rubber Stamp Tapestry-setit joita niin monen blogissa olen nähnyt, niillä saisi hauskasti omaperäisiä tyylikkäitä kortteja. Odottelen kuitenkin, että taloudellinen tilanne vakiintuu, voin sitten tehdä kerralla isomman tilauksen, en viitsi maksaa postikuluja esim. yhden leimasinsetin takia. Niin ja Derwentin Inktense-väritkin olis kiva juttu, nyt värittelen tavallisilla puuvesiväreillä. Ostoslista siis on pitkä ja tuntuu pitenevän koko ajan ja saahan sitä toivoa vaikka mitä, vaikka maailmanrauhaa...
Eilen sain 12-vuotiaan pikkuserkkuni Jaakon yökylään, halusi tulla käymään kun täällä on kissoja ja marsuja ja ne on kuulemma kivoja. Esittelin sitten leimasimeni ja muut askartelutavarani ja eilinen iltapäivä menikin sitten askarrellessa. Yllättävän kärsivällisesti poika jaksoi leimata, pestä leimoja, värittää ja leikata. Hänen luvallaan julkaisen askartelujaan täälläkin. Tässä valmiiksi asti päätyneet:

Täytyy myöntää, että siistiä jälkeä sai ja kärsivällisesti jaksoi leikata siististi nuo kuvat. Penkkikin on sen verran iso, että siitä ei ihan helpolla saa siistiä, mutta niin vain parin kokeilun jälkeen sekin onnistui ihan hyvin.
Sitten Jaakko halusi tietää miten samaan kuvaan saisi useita leimasimia, esim. hevosen aidan taakse. En ollut itsekään kokeillut, mutta teorian tiesin. Kehotin leikkaamaan maskin ääriviivat todella huolellisesti, ettei tule ylimääräisiä valkoisia kohtia ja poika teki työtä käskettyä, tässä tulos:
Enpä olisi itsekään parempaa saanut aikaiseksi...Touhusin minäkin toki jotain. Leimasin mm. uusien leimojen kuvia cd-koteloiden kansiin tuleviin papereihin, näkee paremmin mitä leimasimia on missäkin kotelossa. Löysin Anttilasta tyhjän cd-pahvilaatikon musiikkiosastolta ja sain luvan ottaa laatikon mukaani. Laatikkoahan suunnittelin tietenkin leimasimieni säilytyspaikaksi, se kun on juuri oikeaa kokoa tähän tarkoitukseen. Se vain oli tylsän ruskea joten päätin vähän parannella sitä. Ensin liimasin tavallisen kopiopaperin laatikon ympärille laimennetulla Erikeeperillä, sitten laimensin Erikeeperiä vähän lisää ja koristelin laatikon servetistä leikatuin kukin:
Haluaisin vain jonkin kannen laatikolle, en tiedä mitä leimasimet pitävät auringon valosta, mutta tuskin se niille kovin hyväksikään on. Laatikkoa joudun toistaiseksi säilyttämään ikkunalaudalla eli mielelläni sen aina jollain peittäisin. Ihan suoraan ikkunalle aurinko ei kuitenkaan pääse paistamaan, takana oleva parveke estää sen verran kuitenkin.
Lopuksi halusin vielä kokeilla ostamiani pieniä korttipohjia. Löysin paikallisesta askartelukaupasta pieniä neliön muotoisia korttipohjia, oliskohan yhden sivun pituus 7 tai 8 cm. Tällaisen tein sitten Jaakolle:

Varsin työteliäitä siis olimme ja meillä oli erittäin hauskaa, pieni keittiön pöytäni vain oli täysi tavaraa! Vähän mietin "raaskinko" antaa askarteluaarteitani lapsen käyttöön, mutta sitten totesin, että tuskinpa siinä mitään menetänkään. Leimoja on aika hankala tuhota ja paperiahan saa aina uutta kaupasta. Eikä tarvinnut katua, sen verran hauskaa tämä tosiaan oli, varsinkin kun Jaakko selvästi oli innoissaan asiasta.