Pikkuserkku yökylässä

Eilen sain 12-vuotiaan pikkuserkkuni Jaakon yökylään, halusi tulla käymään kun täällä on kissoja ja marsuja ja ne on kuulemma kivoja. Esittelin sitten leimasimeni ja muut askartelutavarani ja eilinen iltapäivä menikin sitten askarrellessa. Yllättävän kärsivällisesti poika jaksoi leimata, pestä leimoja, värittää ja leikata. Hänen luvallaan julkaisen askartelujaan täälläkin. Tässä valmiiksi asti päätyneet:



Täytyy myöntää, että siistiä jälkeä sai ja kärsivällisesti jaksoi leikata siististi nuo kuvat. Penkkikin on sen verran iso, että siitä ei ihan helpolla saa siistiä, mutta niin vain parin kokeilun jälkeen sekin onnistui ihan hyvin.

Sitten Jaakko halusi tietää miten samaan kuvaan saisi useita leimasimia, esim. hevosen aidan taakse. En ollut itsekään kokeillut, mutta teorian tiesin. Kehotin leikkaamaan maskin ääriviivat todella huolellisesti, ettei tule ylimääräisiä valkoisia kohtia ja poika teki työtä käskettyä, tässä tulos:



Enpä olisi itsekään parempaa saanut aikaiseksi...

Touhusin minäkin toki jotain. Leimasin mm. uusien leimojen kuvia cd-koteloiden kansiin tuleviin papereihin, näkee paremmin mitä leimasimia on missäkin kotelossa. Löysin Anttilasta tyhjän cd-pahvilaatikon musiikkiosastolta ja sain luvan ottaa laatikon mukaani. Laatikkoahan suunnittelin tietenkin leimasimieni säilytyspaikaksi, se kun on juuri oikeaa kokoa tähän tarkoitukseen. Se vain oli tylsän ruskea joten päätin vähän parannella sitä. Ensin liimasin tavallisen kopiopaperin laatikon ympärille laimennetulla Erikeeperillä, sitten laimensin Erikeeperiä vähän lisää ja koristelin laatikon servetistä leikatuin kukin:



Haluaisin vain jonkin kannen laatikolle, en tiedä mitä leimasimet pitävät auringon valosta, mutta tuskin se niille kovin hyväksikään on. Laatikkoa joudun toistaiseksi säilyttämään ikkunalaudalla eli mielelläni sen aina jollain peittäisin. Ihan suoraan ikkunalle aurinko ei kuitenkaan pääse paistamaan, takana oleva parveke estää sen verran kuitenkin.

Lopuksi halusin vielä kokeilla ostamiani pieniä korttipohjia. Löysin paikallisesta askartelukaupasta pieniä neliön muotoisia korttipohjia, oliskohan yhden sivun pituus 7 tai 8 cm. Tällaisen tein sitten Jaakolle:


Varsin työteliäitä siis olimme ja meillä oli erittäin hauskaa, pieni keittiön pöytäni vain oli täysi tavaraa! Vähän mietin "raaskinko" antaa askarteluaarteitani lapsen käyttöön, mutta sitten totesin, että tuskinpa siinä mitään menetänkään. Leimoja on aika hankala tuhota ja paperiahan saa aina uutta kaupasta. Eikä tarvinnut katua, sen verran hauskaa tämä tosiaan oli, varsinkin kun Jaakko selvästi oli innoissaan asiasta.